Ilmoitamme täällä Bio-Well Kirliankuvauksen
arvonnan voittajan 24.11.2025.
Voittajalle ilmoitamme henkilökohtaisesti.
Matti Ollila
Puheenjohtaja
Ilmoitamme täällä Bio-Well Kirliankuvauksen
arvonnan voittajan 24.11.2025.
Voittajalle ilmoitamme henkilökohtaisesti.
Puheenjohtaja
Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura perustettiin Helsingissä vuonna 1938 palvelemaan parapsykologiasta kiinnostunutta suomenkielistä väestöä, vastapainona silloista sivistyskieltä ruotsia käyttäneelle sisarjärjestölle.
Seuran pyrkimyksenä on ollut järjestää parapsykologisia kokeita, kerätä parapsykologisia ilmiöitä koskevia tietoja, julkaista alaa käsittelevää kirjallisuutta sekä järjestää alan tilaisuuksia.
Perustettaessa yhdistys myös tähtäsi parapsykologian tutkimuksen ja opetuksen ottamiseen Suomen korkeakoulujen sekä tieteellisten seurojen tutkimus- ja opetusohjelmiin.
Vuosijäsenmaksu 25 €.
Uuden jäsenen liittymismaksu 2 €.
Pankkiyhteys:
FI33 1011 3000 9085 24 (Nordea).
Viestiksi ”jäsenmaksu 2025”
(+ oma nimi, jos maksaja eri).
Voit lähettää vapaamuotoisen jäsenhakemuksen viereisellä lomakkeella
TAI
lähettää hakemuksen sähköpostilla osoitteeseen:
info@paratutkimusseura.org
TAI
lähettää perinteisellä postilla osoitteella: Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry, Kuunsirppi 4 a 6, 02210 Espoo.
TAI
voit liittyä jäseneksi myös Seuran kokouksissa ja tapahtumissa.
Seura ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja. Viestiksi "Lahjoitus".
1. Puolueettoman tutkimustiedon esittäminen paranormaalin kokemisen alueelta, ja mahdollisten johtopäätösten pohtiminen nykyisen ihmiskäsityksemme ja elämänkatsomuksemme kannalta
2. Valistus- ja tukitoiminnan järjestäminen yllättäviin ja hämmentäviin parailmiöihin joutuneille sekä tähän liittyvän tutkimuksen edistäminen
3. Näkökulmien tarjoaminen kiistanalaisiin kysymyksiin fyysisen ja henkisen todellisuuden alueilta sekä työvälineiden ja toimintaympäristön tarjoaminen näihin liittyvissä tarpeissa
4. Itsetuntemuksen lisääminen tutustumalla tapoihin, joilla ihmispsyykeä on kartoittamaan ja tekniikoihin, joilla sitä on pyritty kehittämään
5. Henkisten traditioiden sitoutumaton, ennakkoluuloton ja vapaa tutkimus. Tiedon ja uskon sekä aineen ja hengen välisten yhteyksien että erojen tarkastelu.
6. Sekä intuition että järjen käyttämisen edistäminen ja tukeminen paranormaalien kokemusten ja muiden yhdistyksen toimialueeseen kuuluvien ongelmallisten asioiden selvittämisessä.
Avoimen ja vapaan keskusteluilmapiirin ylläpitäminen turvaa sen, että seuratoiminnassa vältytään ”ainoalta oikealta opilta” eli lahkoontumiselta. Tulemme seuran tilaisuuksiin tapaamaan toisia samoista asioista kiinnostuneita totuudenetsijöitä ja viihtymään toistemme seurassa. Jos oikein onnistaa, opimme ehkä jotain uutta itsestämme ja myös toisistamme.
Koska kaikkien hyväksymää, lopullista totuutta ihmisestä ei ole vielä kukaan esittänyt, on hyvä muistaa, että keskusteleva, ennakkoluuloton, utelias ja pohtiva asenne parhaiten edesauttaa elämämme ydinkysymysten selkeytymistä ja omakohtaisen totuuskäsityksen oivaltamista.
Suomen Parapsykologisen Tutkimusseura voi järjestää yleisöluentoja, keskustelupiirejä, meedioistuntoja jne. Kesäaikana yhdistyksellä ei ole toimintaa mahdollisia jäsenretkiä yms. lukuunottamatta. Yleisötilaisuuksien lisäksi seura pyrkii järjestämään mm. meedioistuntoja, kursseja, keräyksiä, ulkotilaisuuksia ja jäsenretkiä. Yhdistyksen puitteisiin voi myös perustaa erilaisia pienryhmiä.
Seuran muodollisiin tehtäviin kuuluu valtakunnallisten yhteistyökokousten ja seurojen yhteistoiminnan organisoiminen. Seuralla voi myöskin olla alaosastoja paikkakunnilla, jossa löytyy riittävästi kiinnostusta parapsykologiaan. Alan toimintaan voi osallistua läsnäolon lisäksi tarjoutumalla vapaaehtoistyöhön oman seuran tilaisuuksiin, ottamalla vastaan erilaisia tehtäviä kuten käännöstöitä tai tutkimusta, asettumalla ehdokkaaksi luottamustehtäviin tai ilmoittautumalla alustajaksi.
SEURAN KIRJASTO
(yliopistolle lahjoitettu) on Kaisa-talossa osoitteessa
Fabianinkatu 30, Helsinki.
Yliopiston kansalliskirjaston yleisneuvontapuhelin on
029 4123878.
Yhteyshenkilö Kaisu Leinonen.
Parapsykologialla tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii niin sanottuja parapsyykkisiä ilmiöitä. Näillä tarkoitetaan luonnossa ja ihmismielessä ilmeneviä tunnistamattomia ilmiöitä, jotka näyttävät ilmentävän joiltain osin jonkinlaista tietoisuutta ja joiden kohdalla on syytä pitää vähintäänkin mahdollisena paranormaalia vaikutuskanavaa. Vahvempi määritelmä edellyttää että nämä ilmiöt ovat todistetusti paranormaaleja, jolloin puhutaan myös psi-ilmiöistä.
Parapsykologiset ilmiöt jaetaan yliaistiseen havainnointiin (ESP), johon kuuluu mm. telepatia, selvänäkö ja ennustaminen, sekä psykokinesiaan (PK), jonka piiriin lasketaan erilaisia mielen vaikutusta aineeseen heijastelevia ilmiöitä kuten levitaatio, poltergeist ja makro-PK. Lisäksi parapsykologiaan usein lasketaan kolmaskin kategoria, survivalistiset tai mediaaliset ilmiöt, jotka viittaavat kuolemanjälkeiseen elämään, koska monissa tällaisessa ilmiöissä on kyse edellisten kategorioiden sekamuodosta ja ne muodostavat parapsykologiassa muutenkin selvästi oman ilmiöryhmänsä. Näihin ilmiöihiin lasketaan mm. kummitteluilmiöt, ruumiista poistuminen ja mediumistiset ilmiöt.
LINKKEJÄ:
- Avartuva ihmiskuva
- Consciousness Research Group
- Institute of Noetic Sciences
- Koestler Parapsychology Unit
- Kuudesaisti.net
- New Age-vapaa blogi
- Orvo Raippamaa
- Parapsykologia2000
- ParaNet
- Paranormaaliblogi.net
- Parapsychological Association
- Parapsykologian instituutti
- Rajatiedon auttava puhelin
- Rajatieto TV
- Rhine Research Center
- Shadow Camera
- Skepsis
- Society for Psychical Research
- Society for Scientific Exploration
- Henkinen Kehitys
- Suomen Ufotutkijat
- Sällskapet för Parapsykologisk Forskning
- Ultra -lehti
- Wikipedia
- Ääretön -digilehti
Alan johtaviin tutkijoihin kuulunut, Edinburghin yliopiston edesmennyt parapsykologian professori Robert Morris on tiivistänyt alan nykyiset lähtökohdat seuraavasti:
a) Parapsykologia on ilmeisen uudenlaisten, eliöiden ja niiden ympäristön välisten yhteydenpitokeinojen (psi, psyykkiset kyvyt) tutkimista, keinojen jotka jäävät nykyään tiedeyhteisön ymmärryksen ulkopuolelle.
b) Parapsykologia on tieteiden välistä ongelma-aluetta eikä mikään erillinen tutkimushaara tai pelkkä psykologian osa-alue.
c) Parapsykologia pikemminkin asettaa kysymyksiä kuin tekee oletuksia; sen tehtävänä on tutkia joidenkin yksilöiden väitettyjä kykyjä, mutta se ei ole velvollinen olettamaan kyseisten kykyjen olemassaoloa.
d) Parapsykologiassa yhdistyy kahden työhypoteesijoukon tutkimus:
I) "pseudo-psi -oletuksen", joka väittää, että suurin osa psi:n olemassaoloa puoltavista todisteista - ellei jopa kaikki - on valheellista ja seurausta siitä, että ihmisiä on johdettu harhaan tai että havaintoja on tulkittu väärin, sekä
II) "psi-hypoteesin", joka väittää, että ihmisillä (tai muilla elollisilla olennoilla) on todella tietyissä olosuhteissa käytettävänään uudenlaisia yhteydenpitokeinoja.
e) Parapsykologia merkitsee päätelmiä tekevien havaitsijoiden tutkimista ja se voi hyötyä sellaisten mallien käytöstä, joilla selvitetään, miten ihminen tekee havaintoja näennäisesti psyykkisistä tapahtumista sekä siitä, miten ihminen saattaa johtaa harhaan itseään ja muita.
f) Parapsykologia käyttää tieteen työvälineitä, kuten yksityiskohtiin pureutuvia luonnollisten tapahtumien kuvauksia, selvityksiä, hypoteesinmuodostusta ja -testausta, korrelaatiotutkimuksia, kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia olosuhteita järjestelmällisesti muuntelemalla sekä teoreettisten mallien rakentamista.
Parapsykologiaa luonnehditaan yleisesti poikkitieteelliseksi tieteenalaksi tai tutkimusalaksi ottamatta kantaa täyttyvätkö autonomisen tieteenalan kriteerit. Joskus parapsykologiaan liitetään myös tavoitteet kehittää sovellutuksia, jotka johtavat esimerkiksi telepatian, selvänäön tai psykokinesian kaltaisiin mekanismeihin ja niiden hyödyntämiseen.
Yleisesti voi todeta, että suomenkielessä ja maailmallakin parapsykologiasta puhutaan hyvinkin monessa eri merkityksessä. Seuraavat kolme määrittelytapaa kattavat yleisimmät lähestymistavat asiaan (sulkeissa eksakti englanninkielinen termi kuvaukselle).
1) Parapsykologia (academic parapsychology) on akateemispainotteista, kokeellista kvantitatiivista tutkimusta sisältävää tutkimustoimintaa, kohteenaan jonkinlaista tietoisuutta ilmentävät ilmiöt, joita ei voi kuvata tai selittää fyysistä maailmaa koskevien vakiintuneiden periaatteiden avulla, sekä näitä ilmiöitä koskevien hypoteesien kehittämisen
2) Parapsykologia (psychical research) on mitä tahansa systemaattista ja kriittistä em. kohteiden tutkimusta, sisältäen kokeellisen lähestymistavan sekä kenttätutkimuksen .
3) Parapsykologiaa (popular parapsychology) käsitteellistetään edellämainittujen määritelmien lisäksi myös yksilön omana parapsyykkisena tutkimuksena, jossa hänen tietolähteenään toimivat mm. omakohtaiset subjektiiviset kokemukset, joita ei yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten kriteereiden puitteissa voida todistaa.
Lisäksi parapsykologian tutkimuskohteisiin sisällytetään monesti myös mm. ufot, taikavarvut, kansanparannus tai jopa salaliitot, joilla ei ole mitään tekemistä parapsykologiaan kuuluvien ilmiöiden kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä. Parapsykologian tutkimuskohteilla saattaa silti olla kytkentöjä muihin selittämättöminä pidettyihin ilmiöihin kuten ufoihin.
Parapsykologian tutkimus oli kehittynyt 1800-luvun alkupuolen ilmapiirissä, jolloin maailmalla levisi erilaisia liikkeitä, jotka edistivät kansan kuin tiedemiestenkin kiinnostusta paranormaaleihin ilmiöihin. Näitä liikkeitä olivat mm. mesmerismi, spiritualismi ja kristillinen tiede. Kiinnostusta näihin ilmiöihin oli ollut niin kauan kuin ihmisillä outoja kokemuksia, mutta ratkaiseva käänne tapahtui valistuksen ajan vapautuneemmassa ilmapiirissä. Jo 1600-luvulta tunnetaan joitakin pioneereja, joiden tutkimustoiminta sisältää pyrkimyksen tutkia näitä ilmiöitä tieteellisellä otteella.
Alan tutkimustoiminta systematisoitui 1800-luvun loppupuolella "parapsyykkisen tutkimuksen" (psychical research) puitteissa, joka sisälsi tyypillisimmillään vuonna 1882 Lontoossa perustetun Society for Psychical Research (SPR) - seuran harrastamaa spontaanitapausten systemaattista keruuta ja meedioiden sekä muiden väitettyjen parakykyjen tutkimusta. Jo tuohon aikaan ympäri maailmaa toimi kymmeniä ellei satoja parailmiöistä aktiivisesti kiinnostuneita tutkijoita ja niinpä vastaavia järjestöjä perustettiin myös muihin maihin.
Tutkimusote systematisoitui lisää 1930-luvulla, kun kokeita alettiin aiempaa laajemmin tehdä laboratorioympäristössä ja arvioinnissa käytettiin apuna tilastollisia menetelmiä. Tämän toiminnan puitteissa syntyi myös moderni parapsykologian käsite. Maailman ensimmäinen parapsykologian laboratorio perustettiin vuonna 1935 Duken yliopistoon, jossa se toimi vuosikymmeniä kunnes yksikön johtajana toiminut professori J.B. Rhine jäi eläkkeelle ja toiminta siirrettiin yliopiston läheisyyteen perustettuun instituuttiin.
Suomeen varhaisimmat parapsykologian virtaukset rantautuivat 1860-luvulla ja hiljalleen vuosisadan loppua kohden tultaessa akateemiset piirit alkoivat maassamme kiinnostua vakavissaan alan tutkimuksesta sekä luoda kontakteja muihin parapsykologian tutkijoihin, etenkin silloisessa emämaassa Venäjällä ja naapurimaassa Ruotsissa. Viimein vuonna 1907 Suomeen perustettiin ruotsinkielinen parapsykologinen järjestö, jota pidetään maailman kuudenneksi vanhimpana sitten SPR:n perustamisen, ja jota seurasi vastaavan suomenkielisen seuran perustaminen 1938.
Duken yliopiston perustama kokeellisen parapsykologian perinne rantautui Suomeen 1900-luvun puolenvälin maissa. Yksittäisiä tutkimuksia lukuunottamatta systemaattisempi tutkimustoiminta käynnistyi maassamme vasta Jarl Fahlerin toimesta. Fahler piti aktiivisesti yhteyksiä Duken yliopistoon ja työskentelikin siellä jonkin aikaa vierailevana tutkijana. Samoihin aikoihin Yleisradio järjesti tunnetut telepatia-kokeensa ensin radiossa ja myöhemmin televisiossa. Parapsykologia taantui 1970-luvulle tultaessa kun yleinen rajatieto muutti populaaria parapsykologian harrastamista ja alan toiminta etääntyi näin yhä enemmän akateemisesta maailmasta. Parapsykologia koki kuitenkin ehkä jonkinlaisen paluun 1990-luvun loppuun tultaessa, jolloin suomalainen yliopistomaailma näki ennennäkemättömän paranormaalin tutkimuksen ryöpyn - nämä tutkimukset ovat kuitenkin pääpainotteisesti tapahtuneet akateemisten opinnäytetöiden merkeissä eikä niissä oltu enää kovin kiinnostuneita itse ilmiöiden olemassaolosta.
Lisätietoa aiheesta saat Parapsykologia2000 ja Wikipedian Parapsykologia-artikkelista
Parapsykologiassa ihmisten omakohtaiset paranormaalit kokemukset ovat olleet perinteisesti varsin keskeisessä asemassa. Ilman tällaisia spontaanitapauksia koko maailmanhistoria parapsykologiasta puhumattakaan saattaisi näyttää hyvin toisenlaiselta. Tavallisten ihmisten kokemat spontaanitapaukset ovat aina saaneet vakavamman vastaanoton kuin väitteet erikoislaatuisten ihmisten kyvyistä, vaikka käsitykset kokemusten todellisesta luonteesta ovatkin vaihdelleet. Parakykyjen tutkimusta ovat rajoittaneet monet tekijät kuten lukuisat huijaukset, herkkäuskoisuus, markkinahakuisuus, niiden luonne ja määrätty maine, josta koko parapsykologiakin on joutunut kärsimään.
Paranormaaleja kokemuksia on hyvin monenlaisia. Parapsykologian ytimessä ovat kokemukset telepatiasta (ajatuksen lukemisesta), ennaltatietämisestä, etiäisistä, kaukokatsonnasta (remote viewing, kyky nähdä tarkasti kaukaisia paikkoja), selvänäöstä (normaalien aistien ulkopuolelta tehdyistä havainnoista), aaveista, poltergeisteista (räyhähengistä), henkiparantamisesta, levitaatiosta, psykokinesiasta (mielen vaikutuksestaaineeseen tai laitteisiin), apporteista (esineiden ilmestymisestä), cryo/pyrokinesiasta (paranormaaleista lämpötilavaikutuksista), reinkarnaatiosta (muistot edellisistä elämistä), OOBEsta (ruumiista irtautumisesta), bilokaatiosta (ilmestymisestä kahdessa paikassa samaan aikaan), transkommunikaatiosta (eli mediumismista, väitetysti henkimaailmasta tulleista viesteistä), kanavoinnista, EVP:stä (sähkölaitteista kuuluvista paranormaaleista viesteistä) ja glossolaliasta (kielilläpuhumisesta). Muita aiheeseen liittyviä ilmiöitä ovat mm. ufot, viljapeltokuviot, energiahoidot, maasäteily, sähköallergia, itsesyttyminen (SHC), tuntemattomat olennot, savant-kyvyt, kiroukset, stigmat ja jotkut poikkeavat tajunnantilat.
Valtalehdistö ja televisio vaikenevat vakavasti otettavista paranormaaleista ilmiöistä ja tuovat niitä esille vain viihteenä. Kuitenkin monet ihmiset kokevat outoja ilmiöitä, jotka ihmetyttävät ja pahimmassa tapauksessa jopa pelottavat heitä. Paranormaalit kokemukset eivät välttämättä ole oire psyykkisistä häiriöistä, vaan ne ovat terveilläkin yleisempiä kuin julkisuuden perusteella voisi arvata. Siksi niitä ei tarvitsisi salailla tai pelätä. Tämä asiaintila pitäisi saada myös laajaan julkisuuteen, niin että kokijat uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan esiin eivätkä tapaukset jäisi piiloon ja siten hyödyttömiksi. Asiantuntijoiden tuottama tutkimustieto on se väylä, jonka avulla tällaisiin harhaluuloihin voidaan vastata.
Tutkimuksella voidaan paitsi lisätä tietoa paranormaaleista ilmiöistä, myös mahdollisuuksia antaa tällaisia ilmiöitä kokeneille ihmisille heidän kaipaamaansa tukea. Ottamalla yhteyttä asiantuntijoihin kokijat voivat osaltaan edistää mahdollisuuksiamme vaikuttaa näihin ilmiöihin ja poistaa kielteiset ilmiöt ihmisten kokemuspiiristä. Yhteiskunnallisesti paranormaaleista ilmiöistä voisi olla valtaisa hyöty esimerkiksi energiateollisuudessa, lääketieteessä, ruoantuotannossa, informaatioteknologiassa, liikenteessä, avaruusteknologiassa. Jos tällä tutkimuksella voitaisiin ratkaista muutamakin ihmiskunnan ongelmista, kukapa ei haluaisi olla mukana näissä talkoissa - varsinkin kun tutkijat voivat osaltaan ehkä vähentää kokemuksista aiheutuvaa hämmennystä ja mahdollisesti pelkoakin.
Tässä tarkoitetaan paranormaalilla kokemuksella sitä, että joku saa tietoa selittämättömällä tavalla, huomaa vaikuttavansa ympäristöönsä selittämättömällä tavalla tai havaitsee tapahtumia, joita pitää paranormaaleina. Kokija voi esimerkiksi nähdä ennusunen, saada paikkansa pitävän tiedon kaukaisesta tapahtumasta, jokin esine voi liikkua hänen lähellään selittämättömällä tavalla tai hänelle tapahtuu ällistyttävä yhteensattuma.
Tutkijoille on suurin hyöty sellaisista tapauksista, joihin liittyviä asioita voidaan riippumattomasti tarkistaa yleisillä menetelmillä. Esimerkiksi tieto kaukaisen aurinkokunnan jonkin planeetan tapahtumista, kokemus kivikauden ihmisenä tai yksin kuultu ääni eivät yleensä ole tarkistettavissa. Myöskään kovin epämääräiset tai moniselitteiset kokemukset eivät välttämättä anna parasta mahdollista aineistoa tutkijoille. Kaikenlaiset tapahtumat ovat silti jokseenkin tervetulleita, sillä kokijan tietämättä voi olla muita tapahtumia, joita vertailemalla saadaan uutta tietoa vaikka ne voitaisiinkin kokea yksittäistapauksina varsin vaatimattomina.
Oudon ilmiön kokijan olisi hyvä tehdä muistiinpanot tapahtumasta mahdollisimman pikaisesti tapahtuman jälkeen. Päivämäärä, kellonaika ja kaikki havaitut yksityiskohdat tulisi kirjata muistiin. Lisäksi olisi hyvä kertoa yksin koettu tapaus jollekin tuttavalle mahdollisimman pian, kuitenkin mieluiten vasta muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen, jotta vältytään johdattelulta.
Kokemuksen sattuessa on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä tarkistamaan erinäisiä asioita ilmiössä, mikäli tämän ehtii vain tekemään. Ilmiöiden aineellisuuden selvittäminen on yksi tällainen seikka. Aineellinen ilmiö on sellainen, joka todella tapahtuu ympäristössä eikä ole vain havaitsijan oma sisäinen kokemus. Aineellisen ilmiön selvin merkki on se, että se on kaikkien paikalla olevien havaittavissa, jos heillä on normaalit mahdollisuudet siihen. Esimerkiksi kaikkien kuulema ääni on aineellinen ilmiö, koska se edellyttää ilman aaltoliikettä. Ilmiön aineellisuutta voidaan vahvistaa myös yrittämällä tarttua siihen tai muuten vuorovaikuttamalla ilmiön kanssa useammalla kuin yhdellä aistilla, jolloin voidaan tarkistaa, ovatko aistimukset keskenään koherentteja.
Ilmiöiden aineellisuutta voi myös varmistaa erilaisilla menetelmillä kuten esimerkiksi mittalaitteilla ja äänen tai kuvan tallennuksella. Jos joku epäilee huoneissa tapahtuvan yöllä fyysistä liikkumista, niin sen luonteesta voi saada selvyyttä esimerkiksi jättämällä äänestä käynnistyvä nauhuri yöksi äänittämään tai ripottelemalla jauhoja sopiviin kohtiin.
Lisäksi on usein tärkeää mahdollisuuksien mukaan tarkistaa, miltä ilmiö näyttää eri kulmista havainnoituna, reagoiko se esimerkiksi liikkeeseen tai puheeseen, voiko sen ilmenemiseen vaikuttaa omalla toiminnallaan (esimerkiksi meditoimalla tai oleskelemalla määrätyssä paikassa), millä tavalla oma keho reagoi eri tilanteisiin jne. Jos läsnä on muita ihmisiä, heidät olisi hyvä saada todistamaan myöskin ilmiötä mikäli se on aiineellinen ja jos tämä voidaan tehdä ilmiötä häiritsemättä.
Aineettomat ilmiöt ovat tietenkin yhtä arvokkaita kuin aineelliset, jos ne antavat sellaista varmistettavissa olevaa tietoa, mitä kokija ei olisi voinut normaalisti saada.
Kuten kävi ilmi, parakokemukset ovat varsin yleisiä, eivätkä ne ole yleisesti mikään merkki mielenterveysongelmista. Vaikuttavan tapahtuman kokijan on kuitenkin helppo myös yliarvioida muilla olevien kokemusten määrää ja niiden merkitystä. Tällöin tulee kiinnitettyä aiempaa herkemmin huomiota muiden ihmisten kertomiin kokemuksiin, eikä pidä unohtaa sitäkään mahdollisuutta, että lähipiirissä sattuu olemaan keskimääräistä enemmän tai tavallista merkittävämpiä tapauksia. Lisäksi on syytä huomioida, että näkyvien alanharrastajien keskuudessa kokemukset ovat ymmärrettävistä syistä yliedustettuna.
Todellisuudessa selittämättömiä kokemuksia on arviolta joka neljännellä henkilöllä, mutta tutkimusten jälkeenkin varmuudella selittämättömäksi jääneitä tapahtumia kokeneiden osuus on näistä noin neljännes. Todistusvoimaisia tapauksia (joissa on useampi luotettava havaitsija tai fysikaalista todistusaineistoa) on ehkä vain prosentti kaikista raportoiduista ilmiöistä.
Omakohtaista kokemusta arvioidessa on syytä etsiä ensin luonnollisia selityksiä tapahtuneelle ennen kuin tapahtumaa lähestytään parakokemuksena. Parapsykologisissa kokemuksissa kyseeseen voivat tulla esimerkiksi yhteensattuma, alitajuinen viestintä/aistiminen, huijaus tai normaali luonnonilmiö.
Esimerkiksi ruumiistairtautumisessa pitää huomioida valveunen, aivojen happivajeen tai muun hallusinaation mahdollisuus. Meedioistunnoissa puolestaan pitää huomioida huijauksen ohella tietojen onkimisen epäsuorilla kysymyksillä ja varmistuksilla sekä erilaisten yleisten luonteenpiirteiden kertominen suuressa joukossa, jossa väistämättä löytyy joku jonka sukulaiseen tämä osuu. Kummitustapauksissa on huomioitava erilaiset optiset ilmiöt, havaintopsykologiset seikat, ympäristötekijät, eläinten ja rakenteiden aiheuttamat äänet sekä joskus joukkosuggestionkin. Ufopuolella on huomioitava puolestaan em. lisäksi erilaiset ilmakehän ja tähtitaivaan ilmiöt sekä ihmiset tekemät lentolaitteet. Lisätietoja erilaisia outoja kokemuksia aiheuttavista tunnetuista ilmiöistä on löydettävissä helposti alan kirjallisuudesta sekä netistä.
Parapsykologisilla seuroilla on perinteisesti ollut keskeinen rooli parakokemusten tutkimuksessa. Pääsääntöisesti seurat eivät ole aktiivisesti näitä kokemuksia keränneet, mutta milloin niitä on tullut, niihin on suhtauduttu täydellä vakavuudella ja usein tietoon tulleet tapaukset on ainakin Suomen parapsykologisessa tutkimusseurassa pyritty delegoimaan tarpeen mukaan tutkijoille. Nykyisin paikallisten paraseurojen rooli kiteytyy tutkimuslomakkeiden jakamisen merkeissä sekä epämuodollisten keskustelujen puitteissa.
Varsinainen tutkimustoiminta parakokemusten tiimoilta on tällä hetkellä keskittynyt pääasiassa Paranormaalin tieteelliseen tutkijaverkostoon, ParaNetiin. Tätä työtä tukee osaltaan myös kokeelliseen parapsykologiaan keskittyvä Parapsykologian instituutti. Vuonna 2002 perustettiin spontaanitapauksiin erikoistunut tutkimusryhmä Turun yliopiston alaisuuteen, mutta se tuskin ehti aloittaa toimintaansa kun yliopisto päättikin irtautua hankkeesta ja ryhmä siirtyi ParaNetin alaisuuteen. Siinä on mukana eri alojen tutkijoita (luonnontieteilijöitä, psykologeja, taikureita, ihmistieteilijöitä) ja sen tarkoituksena on keskittyä sellaisiin ilmiöihin, joita voi tutkia niiden vielä tapahtuessa (lähinnä poltergeistit) tai joista on jäänyt jälkeen huomionarvoista todistusaineistoa. Tutkittaessa muuntyyppisiä parakokemuksia alanharrastajat voivat tarvittaessa konsultoida ryhmään kuuluvia asiantuntijoita.
Omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistasi voit esimerkiksi ilmoittaa Suomen ufotutkijoiden sivuilla.
Yhdistyksen säännöt
Perustettu vuonna 1938
Yhdistyksen rek.n:o 35110
1. §
Yhdistyksen nimi on Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura r.y.
Yhdistyksen kotipaikka on Helsinki. Yhdistyksellä on oikeus perustaa paikallisosastoja muille paikkakunnille Suomessa.
2. §
Yhdistyksen tarkoitus on tutkia parapsykologian alaan kuuluvia ilmiöitä.
3. §
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää parapsykologisia kokeita, kerää parapsykologisia ilmiöitä koskevia tietoja, julkaisee alaa käsittelevää kirjallisuutta, järjestää jäsenilleen harrastuspiirejä sekä esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia.
Yhdistys on oikeutettu ottamaan vastaan lahjoituksia ja testamenttejä sekä omistamaan kiinteistöjä ja arvopapereita.
Yhdistys pyrkii parapsykologian tutkimukseen ja opetuksen ottamiseen Suomen korkeakoulujen ja tieteellisten seurojen tutkimus- ja opetusohjelmiin.
4. §
Jäsenet.
Yhdistyksen jäsenet ovat henkilö- tai yhteisöjäseniä. Henkilöjäsenet ovat joko
1) vuosijäseniä,
2) pysyviä jäseniä tai
3) kunniajäseniä.
Yhteisöjäsenenä voi olla rekisteröity yhdistys tai oikeudellinen yhteisö.
1) Vuosijäsenet suorittavat vuotuisen, pysyvät jäsenet kertakaikkisen jäsenmaksun. Molempien maksujen suuruuden määrää vuosikokous.
2) Kunniajäsenen kutsumisesta päättää yhdistyksen kokous.
3) Yhteisöjäsenten jäsenmaksuista päättää johtokunta.
5. §
Yhdistyksen henkilöjäseneksi voi tulla jokainen 16 vuotta täyttänyt henkilö, joka suorittaa jäsenmaksun ja jonka johtokunta hyväksyy.
Yhteisöjäseneksi voi tulla rekisteröity yhdistys tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka suorittaa jäsenmaksun ja jonka johtokunta hyväksyy.
Jäsen, joka haluaa erota yhdistyksestä, ilmoittakoon eroamisestaan kirjallisesti johtokunnalle tai sen puheenjohtajalle tai suullisesti yhdistyksen kokouksessa.
Johtokunta voi erottaa jäsenen. Erottamispäätöstä on käsiteltävä kahdessa (2), ainakin kuukauden väliajoin pidettävässä johtokunnan kokouksessa.
6. §
Johtokunta.
Yhdistyksen johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja sekä kahdeksan (8) jäsentä. Johtokunnan jäsenten toimikausi on kaksi (2) vuotta.
Johtokunnan puheenjohtaja valitaan vuosikokouksessa joka toinen vuosi ja muista johtokunnan jäenistä on puolet vuosittain erovuorossa.
Johtokunta valitsee muut toimihenkilöt. Johtokunta on päätösvaltainen, mikäli läsnä on ainakin viisi (5) johtokunnan jäsentä. Mikäli puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ei ole paikalla, johtokunta valitsee keskuudestaan jonkun jäsenensä puheenjohtajaksi. Johtokunnan kokouksesta pidetään päätöspöytäkirjaa, jonka kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri varmentavat nimikirjoituksellaan. Pöytäkirja on luettava ja hyväksyttävä seuraavassa johtokunnan kokouksessa.
7. §
Kokoukset.
Yhdistys kokoontuu kesäkuukausia lukuunottamatta, mikäli mahdollista, ainakin kerran kuukaudessa. Yhdistyksen jäsenet kutsutaan kokouksiin ilmoittamalla jossakin Helsingin suomenkiellisessä päivälehdessä tai lähettämällä kirjallinen kokouskutsu postitse vähintään viikkoa ennen kokousta.
Kokouskutsussa on mainittava tärkeimmät käsiteltävät asiat.
Kokouksissa on jokaisella henkilöjäsenellä yksi (1) ääni. Yhteisöjäsenten edustajilla on puhe- ja aloiteoikeus. Yhteisöjäsenen edustajan on esitettävä järjestönsä kokousta varten antama valtakirja.
Jäsenkokouksella on lopullinen päätösvalta asioissa, jotka koskevat yhdityksen liittymistä jäseneksi kotimaisiin tai kansainvälisiin järjestöihin tai sellaisista eroamista.
8. §
Tilinpäätös.
Tilinpäätös tehdään kalenterivuosittain. Tilit on kaksi (2) viikkoa ennen vuosikokousta jätettävä tilintarkastajille, joiden on palautettava ne johtokunnalle kirjallisen lausunnon kera vähintään kolme (3) päivää ennen vuosikokousta.
9. §
Vuosikokous. Yhdistyksen vuosikokous pidetään tammi- tai helmikuussa. Vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1) johtokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja tai heidän estyneinä ollessa joku johtokunnan jäsen avaa kokouksen;
2) todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus;
3) valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi (2) pöytäkirjan tarkastajaa. Mikäli pöytäkirjantarkastajat eivät toimi ääntenlaskijoina, valitaan lisäksi kaksi (2) ääntenlaskijaa;
4) käsitellään johtokunnan kertomus kuluneelta tilikaudelta;
5) käsitellään tilikertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto;
6) päätetään vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle;
7) päätetään jäsenmaksun suuruudesta;
8) vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio seuraavalle
toimikaudelle;
9) valitaan erovuorossa olevien johtokunnan jäsenten tilalle uudet;
10) valitaan kaksi (2) tilintarkastajaa ja kaksi (2) varatilintarkastajaa;
11) käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
10. §
Yhdistyksen nimen kirjoittavat puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, jompikumpi sihteerin kanssa, talousasioissa johtokunnan määräämä toimihenkilö yksin.
11. §
Yhdistyksen sääntöjen muuttamiseen tarvitaan vähintään kahden (2) kuukauden väliajoin pidettävän kokouksen päätös. Muutosehdotus tulee hyväksytyksi vain siinä tapauksessa, että se saa vähintään 2/3 annetuista äänistä. Jos tulee kysymys yhdistyksen purkamisesta, on asiaa käsiteltävä kuin sääntöjen muutosta, kuitenkin niin, että ensimmäinen kokous, jossa yhdistyksen purkaminen voidaan ottaa käsiteltäväksi, on vuosikokous. Purkamiskokouksessa on päätettävä yhdistyksen varojen käytöstä johonkin yhdistyksen toimintaa lähellä olevaan tarkoitukseen; mahdolliseti lahjoitetut varat on käytettävä lahjoitusehtojen mukaisesti.
12. §
Muutoin noudatetaan toiminnassa Suomen voimassaolevaa yhdistyslakia.
GPDR
Tämä on Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry;n henkilötietolain (10 ja 24 §) ja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukainen rekisteri- ja tietosuojaseloste. Laadittu 24.9.2025
1. Rekisterinpitäjä
Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry
2. Rekisteristä vastaava yhteyshenkilö
Samuli Råman, samuli.raman@gmail.com
3. Rekisterin nimi
Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry
1. asiakasrekisteri
2. markkinointirekisteri
3. sidosryhmärekisteri
4. verkkopalvelun käyttäjärekisteri
4. Oikeusperuste ja henkilötietojen käsittelyn tarkoitus
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen oikeusperuste henkilötietojen käsittelylle on
- henkilön suostumus (dokumentoitu, vapaaehtoinen, yksilöity, tietoinen ja yksiselitteinen)
- sopimus, jossa rekisteröity on osapuolena
- rekisterinpitäjän oikeutettu etu (asiakassuhde)
Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus on yhteydenpito asiakkaisiin, asiakassuhteen ylläpito, palvelun
kehittäminen, laskutus sekä markkinointi.
Tietoja ei käytetä automatisoituun päätöksentekoon tai profilointiin.
5. Rekisterin tietosisältö
Rekisteriin tallennettavia tietoja ovat: henkilön nimi, asema, yritys/organisaatio, yhteystiedot (puhelinnumero, sähköpostiosoite, osoite), www-sivustojen osoitteet, verkkoyhteyden IP-osoite, tunnukset/profiilit sosiaalisen median palveluissa, tiedot tilatuista palveluista ja niiden muutoksista, laskutustiedot, muut asiakassuhteeseen ja tilattuihin palveluihin liittyvät tiedot.
Tietojen säilytysaika on 10 vuotta viimeisimmästä tapahtumasta.
6. Säännönmukaiset tietolähteet
Rekisteriin tallennettavat tiedot saadaan asiakkaalta mm. laskutuksesta, www-lomakkeilla lähetetyistä viesteistä, sähköpostitse, puhelimitse, sosiaalisen median palvelujen kautta, sopimuksista, asiakastapaamisista ja muista tilanteista, joissa asiakas luovuttaa tietojaan.
7. Tietojen säännönmukaiset luovutukset ja tietojen siirto EU:n tai ETA:n ulkopuolelle
Tietoja ei luovuteta säännönmukaisesti muille tahoille. Tietoja voidaan julkaista siltä osin kuin niin on sovittu asiakkaan kanssa.
Tietoja ei tulla siirtämään rekisterinpitäjän toimesta EU:n tai ETA:n ulkopuolelle.
8. Rekisterin suojauksen periaatteet
Rekisterin käsittelyssä noudatetaan huolellisuutta ja tietojärjestelmien avulla käsiteltävät tiedot suojataan asianmukaisesti. Kun rekisteritietoja säilytetään Internet-palvelimilla, niiden laitteiston fyysisestä ja digitaalisesta tietoturvasta huolehditaan asiaankuuluvasti. Rekisterinpitäjä huolehtii siitä, että tallennettuja tietoja sekä palvelimien käyttöoikeuksia ja muita henkilötietojen turvallisuuden kannalta kriittisiä tietoja käsitellään luottamuksellisesti ja vain niiden työntekijöiden toimesta, joiden työnkuvaan se kuuluu.
9. Tarkastusoikeus ja oikeus vaatia tiedon korjaamista
Jokaisella rekisterissä olevalla henkilöllä on oikeus tarkistaa rekisteriin tallennetut tietonsa ja vaatia mahdollisen virheellisen tiedon korjaamista tai puutteellisen tiedon täydentämistä. Mikäli henkilö
haluaa tarkistaa hänestä tallennetut tiedot tai vaatia niihin oikaisua, pyyntö tulee lähettää kirjallisesti rekisterinpitäjälle. Rekisterinpitäjä voi pyytää tarvittaessa pyynnön esittäjää todistamaan henkilöllisyytensä. Rekisterinpitäjä vastaa asiakkaalle EU:n tietosuoja-asetuksessa säädetyssä ajassa (pääsääntöisesti kuukauden kuluessa).
10. Muut henkilötietojen käsittelyyn liittyvät oikeudet
Rekisterissä olevalla henkilöllä on oikeus pyytää häntä koskevien henkilötietojen poistamiseen rekisteristä ("oikeus tulla unohdetuksi"). Niin ikään rekisteröidyillä on muut EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset oikeudet kuten henkilötietojen käsittelyn rajoittaminen tietyissä tilanteissa. Pyynnöt tulee lähettää kirjallisesti rekisterinpitäjälle. Rekisterinpitäjä voi pyytää tarvittaessa pyynnön esittäjää todistamaan henkilöllisyytensä. Rekisterinpitäjä vastaa asiakkaalle EU:n tietosuoja-asetuksessa säädetyssä ajassa (pääsääntöisesti kuukauden kuluessa).
11. Tuomioistuimen ulkopuolinen riidanratkaisuelin:
Kuluttajariitalautakunta (www.kuluttajariita.fi).
Bio-Well GDV -KAMERA:
Energia-analyysiä uudella tavalla
Bio-Well GDV -kamera on mullistava, ei-invasiivinen tapa mitata ihmisen energia-kenttää erikoistuneen kameran ja ohjelmistojärjestelmän avulla.
Bio-Wellin on kehittänyt tohtori Konstantin Korotkovin tiimi, ja se tuo tehokkaan teknologian, joka tunnetaan nimillä Gas Discharge Visualization (GDV) tai Electro-Photonic Imaging (EPI), markkinoille entistä helpommin saatavilla olevalla tavalla. Se kehitettiin yhdessä yhdysvaltalaisten kumppaneiden kanssa. Tuote koostuu pöytäkamerasta ja siihen liitetystä ohjelmistosta, jonka avulla käyttäjä voi nopeasti ja helposti suorittaa ihmisen energia-skannauksia.
Miten Bio-Well toimii?
Kun skannaus suoritetaan, sormenpäähän johdetaan heikko sähkövirta alle millisekunnin ajaksi. Vastauksena tähän ärsykkeeseen sormenpää lähettää elektroneja, jotka osuvat ja virittävät ilmassa olevia molekyylejä. Virittyneet ilmamolekyylit luovat kaasupurkauksen eli hohteen. Tämä hohto tallennetaan videokameralla, ja sen digitaalinen kuva käsitellään Bio-Well-ohjelmistolla energian ja stressin arvioiden näyttämiseksi. Jokainen skannaus tuottaa runsaasti merkityksellistä tietoa, joka antaa sinulle todella kokonaisvaltaisen kuvan hyvinvointisi tilasta.
Bio-Well-ohjelmistossa luotujen sormenpäiden hohteiden leikkauspiste perustuu akupunktiopisteiden käsitteeseen, ja sen on vahvistanut yli 20 vuotta kestänyt kliininen tutkimus, johon on osallistunut satoja lääkäreitä ja tutkijoita sekä tuhansia potilaita. Skannausprosessi on nopea, helppo ja ei-tunkeileva (non-intrusive). Saat reaaliaikaista palautetta energian tilaasi vaikuttavista tekijöistä. Voit tarkastella jokaista skannausta monin kiinnostavin tavoin, sillä käytettävissä on jopa 9 tulosnäyttövaihtoehtoa.
Bio-Well-lisävarusteilla, kuten Sputnik-anturilla, vesianturilla tai Bio-Well-käsineellä, voit mitata ympäristön, ihmisen tunteiden ja veden energioita!
Analyysin hyödyt
Bio-Well esittää analyysin energiakentästä ja mahdollistaa sen päivittäisen muodonmuutoksen sekä erilaisten hoitojen, tilanteiden ja ärsykkeiden vaikutuksen näkemisen energiakenttään ja siten henkilön tilaan. Käyttäjäystävällinen ohjelmisto tekee tiedonkäsittelystä yksinkertaista ja kätevää myös kokemattomille käyttäjille. Bio-Wellin avulla sinun ei tarvitse olla tiedemies suorittaaksesi täysimittaisia tieteellisiä tutkimuksia!
Bio-Welliä käyttävät tuhannet lääkärit, ammatinharjoittajat ja tutkijat maailmanlaajuisesti. Bio-Well ei mittaa kehon anatomista rakennetta, vaan tallentaa elinten ja järjestelmien toiminnallisen/energeettisen tilan mittaushetkellä.
Bio-Well-analyysin tulokset ovat seuraavat:
- Mahdollistaa sellaisten kehon elinten ja järjestelmien määrittelyn, jotka tarvitsevat huomiota.
- Arvioi kehon seurantavasteen erilaisiin vaikutuksiin (hoidot, tunteet, matkapuhelin jne.).
- Tarjoaa tietoa psyko-emotionaalisesta tilasta ja stressitasosta (ahdistus).
- Mahdollistaa kehon vasteen mittaamisen eri lääkkeisiin, lisäravinteisiin ja ruokaan.
Bio-Well GDV -kameraa käytetään yli 70 maassa. Lisätietoja saat osoitteesta www.bio-well.com.
Huomio: Bio-Well ei ole lääketieteellinen laite, eikä sitä ole tarkoitettu lääketieteelliseen diagnostiikkaan. Se mittaa henkilön energiaa ja stressiä. Jos sinulla on terveysongelmia, ota yhteyttä lääkäriin.
Haluan varata ajan kirliankuvaukseen.
17.11.2025 klo 18.30-20.30
Uudenmaankatu 33, Helsinki
PETRI PUUSNIEKKA:
Ajan suunta vai enemmän.
Mentaalinen menetelmä ulkomailta havaita ja kuvailla paikkoja,
henkilöitä sekä tapahtumia etäisissä paikoissa.
15.12.2025 klo 18.30-20.30
Uudenmaankatu 33, Helsinki
Fil.maist. KATARIINA KRABBE:
Luennolla luodaan katsaus suomalaiseen noituuteen, sen juuriin ja nykypäivään .
Miten käsitys noituudesta on muuttunut aikojen saatossa ?
Onko nykynoituudella Suomessa mitään tekemistä perinteisen noituuden kanssa ?
Onko suomalaisten maineella noitakansana mitään perää ?
