Osallistu tutkimukseen!

Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry käynnistää tutkimuksen, johon etsitään osallistujia. Osallistuminen ei edellytä parapsykologian tuntemusta, erityisominaisuuksia tai tiettyä maailmankuvaa.

Pyrkimyksenä on toimia yhteistyössä Kummastus-hankkeen kanssa (http://kummastus.utu.fi/). Kummastus on valtakunnallinen tieteen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen keskittyvä viestintähanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa tieteellisen tiedon ja kokemustiedon välistä dialogia. Hanke pohjaa Marja-Liisa Honkasalon johtamaan Mieli ja toinen -tutkimusprojektiin (Suomen Akatemia 2013-2016), jossa tutkittiin erilaisia arkiymmärryksen ylittäviä kokemuksia.

Kummastuksen toteutuksesta vastaa kolmihenkinen työryhmä Turun yliopistolla. Työryhmän jäsenet edustavat lääketieteellisen antropologian, uskontotieteen ja sosiologian aloja. Toteutusta ohjaa tieteen, taiteen, yhdistystoiminnan ja viestinnän asiantuntijoista koostuva johtokunta. Hankkeen vastuullinen johtaja on Marja-Liisa Honkasalo. Tutkimuksesta ilmestyy yleistajuinen kirja suomen kielellä. Tavoitteena on toimia intuitiivisessa vuorovaikutuksessa välttäen valmiiksi asetettuja perusolettamuksia ja selitysmalleja. Tutkimuksen pohjana käytetään tapaamisissa tehtyjä tallenteita ja muistiinpanoja, sekä mahdollisia jälkihaastatteluja.

Koska toiminta on intuitiivista, mitään kovin selkeää ennakoivaa tapahtumakuvausta ei voida esittää.

Vuorovaikutustilanteeseen voi liittyä mm. seuraavia tekijöitä:

• Tietoinen läsnäolo, syvärentoutus, meditaatio
• Intuitioon pohjautuva puhe osallistujan elämäntilanteesta ja siinä ilmenevistä ongelmista, haasteista ja mahdollisuuksista (nk. lukemus)
• Selväaistiminen (esim. aisti- ja tunnekokemukset, symbolit)
• Menneisyyteen tai tulevaisuuteen liittyvät aistimukset
• Samanistiset elementit (esim. laulu, rummutus,)
• Paranemiskokemukset (nk. parantava energiavälitys, esim. erilaiset jännitys tai kiputilat)

Tietojen käsittelyssä sitoudumme noudattamaan tietosuojaa ja huolehtimaan osallistujien anonymiteetin suojaamisesta. Heillä on halutessaan oikeus vaatia kaiken itseensä liittyvän materiaalin hävittämistä.

Vastaamme mielellämme kaikkiin tutkimusta koskeviin kysymyksiin.

info@paratutkimusseura.org tai Tero Säilä 045 63 21 989

KYSELYTUTKIMUS KUMMITTELUUN LIITTYVISTÄ KOKEMUKSISTA

Ghost Investigations Finland toteutti ajankohdalla lokakuu 2016 – tammikuu 2017 anonyymin kyselytutkimuksen liittyen ihmisten selittämättömiin, kummitteluun liittyviin kokemuksiin. Tarkoituksena oli kartoittaa yleisesti millaisille ihmisille kummittelukokemuksia tulee, ja löytyykö kokijoille jonkinlaista yhteneväisyyttä. Kysely toteutettiin yhteistyössä Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran kanssa. Tutkimuksen tuloksista on julkaistu yhteenveto

Ghost Investigations Finland

Olemme vuonna 2010 perustettu nelihenkinen tutkijaryhmä pääkaupunkiseudulta, joka tutkii Suomen maaperällä julkisia ja yksityisiä kohteita ja tiloja, joihin liitetään kummitteluun luokiteltavissa olevia ilmiöitä. Ryhmämme tehtävänä on tutkia ilmiöitä tieteelliseen realismiin nojaten. Apunamme käytämme lukuisia teknisiä laitteita ja tarkoituksenamme on saada dokumentoitua ilmiöt niiden analysointia varten, perimmäisenä päämääränä selvittää näiden ilmiöiden todellinen luonne, mahdollinen yhteys ihmismieleen sekä syyt, mitkä saavat ilmiöt “liikkeelle”.

Paranormaalit kokemukset
Miksi havaintoja kaivataan?
Millaiset kokemukset?
Miten menetellä?
Mitä ajatella selittämättömistä kokemuksista?
Parakokemusten tutkimus Suomessa

Paranormaalit kokemukset

Parapsykologiassa ihmisten omakohtaiset paranormaalit kokemukset ovat olleet perinteisesti varsin keskeisessä asemassa. Ilman tällaisia spontaanitapauksia koko maailmanhistoria parapsykologiasta puhumattakaan saattaisi näyttää hyvin toisenlaiselta. Tavallisten ihmisten kokemat spontaanitapaukset ovat aina saaneet vakavamman vastaanoton kuin väitteet erikoislaatuisten ihmisten kyvyistä, vaikka käsitykset kokemusten todellisesta luonteesta ovatkin vaihdelleet. Parakykyjen tutkimusta ovat rajoittaneet monet tekijät kuten lukuisat huijaukset, herkkäuskoisuus, markkinahakuisuus, niiden luonne ja määrätty maine, josta koko parapsykologiakin on joutunut kärsimään.

Paranormaaleja kokemuksia on hyvin monenlaisia. Parapsykologian ytimessä ovat kokemukset telepatiasta (ajatuksen lukemisesta), ennaltatietämisestä, etiäisistä, kaukokatsonnasta (remote viewing, kyky nähdä tarkasti kaukaisia paikkoja), selvänäöstä (normaalien aistien ulkopuolelta tehdyistä havainnoista), aaveista, poltergeisteista (räyhähengistä), henkiparantamisesta, levitaatiosta, psykokinesiasta (mielen vaikutuksestaaineeseen tai laitteisiin), apporteista (esineiden ilmestymisestä), cryo/pyrokinesiasta (paranormaaleista lämpötilavaikutuksista), reinkarnaatiosta (muistot edellisistä elämistä), OOBEsta (ruumiista irtautumisesta), bilokaatiosta (ilmestymisestä kahdessa paikassa samaan aikaan), transkommunikaatiosta (eli mediumismista, väitetysti henkimaailmasta tulleista viesteistä), kanavoinnista, EVP:stä (sähkölaitteista kuuluvista paranormaaleista viesteistä) ja glossolaliasta (kielilläpuhumisesta). Muita aiheeseen liittyviä ilmiöitä ovat mm. ufot, viljapeltokuviot, energiahoidot, maasäteily, sähköallergia, itsesyttyminen (SHC), tuntemattomat olennot, savant-kyvyt, kiroukset, stigmat ja jotkut poikkeavat tajunnantilat.

Miksi havaintoja kaivataan?

Valtalehdistö ja televisio vaikenevat vakavasti otettavista paranormaaleista ilmiöistä ja tuovat niitä esille vain viihteenä. Kuitenkin monet ihmiset kokevat outoja ilmiöitä, jotka ihmetyttävät ja pahimmassa tapauksessa jopa pelottavat heitä. Paranormaalit kokemukset eivät välttämättä ole oire psyykkisistä häiriöistä, vaan ne ovat terveilläkin yleisempiä kuin julkisuuden perusteella voisi arvata. Siksi niitä ei tarvitsisi salailla tai pelätä. Tämä asiaintila pitäisi saada myös laajaan julkisuuteen, niin että kokijat uskaltaisivat tuoda kokemuksiaan esiin eivätkä tapaukset jäisi piiloon ja siten hyödyttömiksi. Asiantuntijoiden tuottama tutkimustieto on se väylä, jonka avulla tällaisiin harhaluuloihin voidaan vastata.

Tutkimuksella voidaan paitsi lisätä tietoa paranormaaleista ilmiöistä, myös mahdollisuuksia antaa tällaisia ilmiöitä kokeneille ihmisille heidän kaipaamaansa tukea. Ottamalla yhteyttä asiantuntijoihin kokijat voivat osaltaan edistää mahdollisuuksiamme vaikuttaa näihin ilmiöihin ja poistaa kielteiset ilmiöt ihmisten kokemuspiiristä. Yhteiskunnallisesti paranormaaleista ilmiöistä voisi olla valtaisa hyöty esimerkiksi energiateollisuudessa, lääketieteessä, ruoantuotannossa, informaatioteknologiassa, liikenteessä, avaruusteknologiassa. Jos tällä tutkimuksella voitaisiin ratkaista muutamakin ihmiskunnan ongelmista, kukapa ei haluaisi olla mukana näissä talkoissa - varsinkin kun tutkijat voivat osaltaan ehkä vähentää kokemuksista aiheutuvaa hämmennystä ja mahdollisesti pelkoakin.

Millaiset kokemukset?

Tässä tarkoitetaan paranormaalilla kokemuksella sitä, että joku saa tietoa selittämättömällä tavalla, huomaa vaikuttavansa ympäristöönsä selittämättömällä tavalla tai havaitsee tapahtumia, joita pitää paranormaaleina. Kokija voi esimerkiksi nähdä ennusunen, saada paikkansa pitävän tiedon kaukaisesta tapahtumasta, jokin esine voi liikkua hänen lähellään selittämättömällä tavalla tai hänelle tapahtuu ällistyttävä yhteensattuma.

Tutkijoille on suurin hyöty sellaisista tapauksista, joihin liittyviä asioita voidaan riippumattomasti tarkistaa yleisillä menetelmillä. Esimerkiksi tieto kaukaisen aurinkokunnan jonkin planeetan tapahtumista, kokemus kivikauden ihmisenä tai yksin kuultu ääni eivät yleensä ole tarkistettavissa. Myöskään kovin epämääräiset tai moniselitteiset kokemukset eivät välttämättä anna parasta mahdollista aineistoa tutkijoille. Kaikenlaiset tapahtumat ovat silti jokseenkin tervetulleita, sillä kokijan tietämättä voi olla muita tapahtumia, joita vertailemalla saadaan uutta tietoa vaikka ne voitaisiinkin kokea yksittäistapauksina varsin vaatimattomina.

Miten menetellä?

Oudon ilmiön kokijan olisi hyvä tehdä muistiinpanot tapahtumasta mahdollisimman pikaisesti tapahtuman jälkeen. Päivämäärä, kellonaika ja kaikki havaitut yksityiskohdat tulisi kirjata muistiin. Lisäksi olisi hyvä kertoa yksin koettu tapaus jollekin tuttavalle mahdollisimman pian, kuitenkin mieluiten vasta muistiinpanojen kirjoittamisen jälkeen, jotta vältytään johdattelulta.

Kokemuksen sattuessa on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä tarkistamaan erinäisiä asioita ilmiössä, mikäli tämän ehtii vain tekemään. Ilmiöiden aineellisuuden selvittäminen on yksi tällainen seikka. Aineellinen ilmiö on sellainen, joka todella tapahtuu ympäristössä eikä ole vain havaitsijan oma sisäinen kokemus. Aineellisen ilmiön selvin merkki on se, että se on kaikkien paikalla olevien havaittavissa, jos heillä on normaalit mahdollisuudet siihen. Esimerkiksi kaikkien kuulema ääni on aineellinen ilmiö, koska se edellyttää ilman aaltoliikettä. Ilmiön aineellisuutta voidaan vahvistaa myös yrittämällä tarttua siihen tai muuten vuorovaikuttamalla ilmiön kanssa useammalla kuin yhdellä aistilla, jolloin voidaan tarkistaa, ovatko aistimukset keskenään koherentteja.

Ilmiöiden aineellisuutta voi myös varmistaa erilaisilla menetelmillä kuten esimerkiksi mittalaitteilla ja äänen tai kuvan tallennuksella. Jos joku epäilee huoneissa tapahtuvan yöllä fyysistä liikkumista, niin sen luonteesta voi saada selvyyttä esimerkiksi jättämällä äänestä käynnistyvä nauhuri yöksi äänittämään tai ripottelemalla jauhoja sopiviin kohtiin.

Lisäksi on usein tärkeää mahdollisuuksien mukaan tarkistaa, miltä ilmiö näyttää eri kulmista havainnoituna, reagoiko se esimerkiksi liikkeeseen tai puheeseen, voiko sen ilmenemiseen vaikuttaa omalla toiminnallaan (esimerkiksi meditoimalla tai oleskelemalla määrätyssä paikassa), millä tavalla oma keho reagoi eri tilanteisiin jne. Jos läsnä on muita ihmisiä, heidät olisi hyvä saada todistamaan myöskin ilmiötä mikäli se on aiineellinen ja jos tämä voidaan tehdä ilmiötä häiritsemättä.

Aineettomat ilmiöt ovat tietenkin yhtä arvokkaita kuin aineelliset, jos ne antavat sellaista varmistettavissa olevaa tietoa, mitä kokija ei olisi voinut normaalisti saada.

Mitä ajatella selittämättömistä kokemuksista?

Kuten kävi ilmi, parakokemukset ovat varsin yleisiä, eivätkä ne ole yleisesti mikään merkki mielenterveysongelmista. Vaikuttavan tapahtuman kokijan on kuitenkin helppo myös yliarvioida muilla olevien kokemusten määrää ja niiden merkitystä. Tällöin tulee kiinnitettyä aiempaa herkemmin huomiota muiden ihmisten kertomiin kokemuksiin, eikä pidä unohtaa sitäkään mahdollisuutta, että lähipiirissä sattuu olemaan keskimääräistä enemmän tai tavallista merkittävämpiä tapauksia. Lisäksi on syytä huomioida, että näkyvien alanharrastajien keskuudessa kokemukset ovat ymmärrettävistä syistä yliedustettuna.

Todellisuudessa selittämättömiä kokemuksia on arviolta joka neljännellä henkilöllä, mutta tutkimusten jälkeenkin varmuudella selittämättömäksi jääneitä tapahtumia kokeneiden osuus on näistä noin neljännes. Todistusvoimaisia tapauksia (joissa on useampi luotettava havaitsija tai fysikaalista todistusaineistoa) on ehkä vain prosentti kaikista raportoiduista ilmiöistä.

Omakohtaista kokemusta arvioidessa on syytä etsiä ensin luonnollisia selityksiä tapahtuneelle ennen kuin tapahtumaa lähestytään parakokemuksena. Parapsykologisissa kokemuksissa kyseeseen voivat tulla esimerkiksi yhteensattuma, alitajuinen viestintä/aistiminen, huijaus tai normaali luonnonilmiö.

Esimerkiksi ruumiistairtautumisessa pitää huomioida valveunen, aivojen happivajeen tai muun hallusinaation mahdollisuus. Meedioistunnoissa puolestaan pitää huomioida huijauksen ohella tietojen onkimisen epäsuorilla kysymyksillä ja varmistuksilla sekä erilaisten yleisten luonteenpiirteiden kertominen suuressa joukossa, jossa väistämättä löytyy joku jonka sukulaiseen tämä osuu. Kummitustapauksissa on huomioitava erilaiset optiset ilmiöt, havaintopsykologiset seikat, ympäristötekijät, eläinten ja rakenteiden aiheuttamat äänet sekä joskus joukkosuggestionkin. Ufopuolella on huomioitava puolestaan em. lisäksi erilaiset ilmakehän ja tähtitaivaan ilmiöt sekä ihmiset tekemät lentolaitteet. Lisätietoja erilaisia outoja kokemuksia aiheuttavista tunnetuista ilmiöistä on löydettävissä helposti alan kirjallisuudesta sekä netistä.

Parakokemusten tutkimus Suomessa

Parapsykologisilla seuroilla on perinteisesti ollut keskeinen rooli parakokemusten tutkimuksessa. Pääsääntöisesti seurat eivät ole aktiivisesti näitä kokemuksia keränneet, mutta milloin niitä on tullut, niihin on suhtauduttu täydellä vakavuudella ja usein tietoon tulleet tapaukset on ainakin Suomen parapsykologisessa tutkimusseurassa pyritty delegoimaan tarpeen mukaan tutkijoille. Nykyisin paikallisten paraseurojen rooli kiteytyy tutkimuslomakkeiden jakamisen merkeissä sekä epämuodollisten keskustelujen puitteissa.

Varsinainen tutkimustoiminta parakokemusten tiimoilta on tällä hetkellä keskittynyt pääasiassa Paranormaalin tieteelliseen tutkijaverkostoon, ParaNetiin. Tätä työtä tukee osaltaan myös kokeelliseen parapsykologiaan keskittyvä Parapsykologian instituutti. Vuonna 2002 perustettiin spontaanitapauksiin erikoistunut tutkimusryhmä Turun yliopiston alaisuuteen, mutta se tuskin ehti aloittaa toimintaansa kun yliopisto päättikin irtautua hankkeesta ja ryhmä siirtyi ParaNetin alaisuuteen. Siinä on mukana eri alojen tutkijoita (luonnontieteilijöitä, psykologeja, taikureita, ihmistieteilijöitä) ja sen tarkoituksena on keskittyä sellaisiin ilmiöihin, joita voi tutkia niiden vielä tapahtuessa (lähinnä poltergeistit) tai joista on jäänyt jälkeen huomionarvoista todistusaineistoa. Tutkittaessa muuntyyppisiä parakokemuksia alanharrastajat voivat tarvittaessa konsultoida ryhmään kuuluvia asiantuntijoita.

Omakohtaisista selittämättömistä kokemuksistasi voit esimerkiksi ilmoittaa Suomen ufotutkijoiden sivuilla